Meistä

Esittelyssä Johanna Hytönen

“Yhteys, Yhteistyö, Tunne, Syvyys. Hevonen opettaa meitä, jos me pystymme kuulemaan. Jokainen hevonen oman persoonansa kautta toimii omalla tavallaan, ja jokainen niistä on peili, jonka avulla meidän on mahdollisuus oppia ja kasvaa.”

Olin kahdeksanvuotias, kun muutimme kaupungista maalle – ja silloin minä ”muutin” tallille. Ensimmäinen hevoseni oli niin haastava, että sen kanssa oli pakko löytää apua perinteisten keinojen lisäksi. Silloin tutustuin Leena Kurikkaan, joka opetti minulle luonnollista hevosmiestaitoa ja lännenratsastusta. Pikkuhiljaa yhteistyö hevosen kanssa alkoi sujua ja sille tielle jäin. Mielessäni pyöri vain, että tätä haluan oppia lisää.

Kun sain ylioppilaskirjoitukset tehtyä, oli hevonen ja auto valmiiksi pakattuina ja nokka lähti kohti Revonlahtea. Siellä vietin kymmenen vuotta Katja Vanhatalon opissa. Tarkoitus oli mennä kuukaudeksi tai kahdeksi, mutta se maailma vei mennessään. Olen todella kiitollinen jokaisesta päivästä ja kaikesta siitä opista, mitä niiltä vuosilta sain. Lisäksi olen vuosien varrella kouluttautunut lukuisten kotimaisten ja kansainvälisten valmentajien silmän alla.

Vuonna 2016 perustin oman hevosalan yrityksen ja muutimme mieheni ja hevosten kanssa Etelä-Suomeen. Vuonna 2018 löysimme oman tilan, Juurelan, johon toiminta on siitä lähtien keskittynyt.

Mitä hevoset minulle merkitsevät?

Rakastan hevosia, ne ovat harrastukseni, työni ja elämäntapani. Ne ovat intohimoni, parhaat ystäväni ja paljastavat vaikeimmat varjopaikkani. Hevoset ovat tuoneet elämääni tärkeitä ihania ihmisiä, ystäviä, puolisoni ja kodin, millaisesta en osannut haaveillakaan. Olen myös kohdannut hevosten kanssa uupuneita hetkiä, kipeitä kohtaamisia peilin edessä, kasvua. Hevoset ovat motivaattori nousta sängystä aamuisin, ne saavat hymyn huulille ja antavat syyn lähteä liikkeelle. Ne opettavat minulle mitä on olla läsnä ja mitä on elää vuorovaikutuksessa.

”Hevoset uskovat minuun kun en usko itseeni, ja minun tehtäväni on uskoa niihin kun niillä on vaikea hetki. Ne palauttavat maan pinnalle, joskus kirjaimellisestikin, kun menee liian lujaa.”

Työni hevosten parissa

Pidän tunteja, kursseja, leirejä, käyn valmentamassa ihmisiä omien hevostensa kanssa, autan ongelmatilanteissa sekä koulutan hevosia. Tavoite työskentelyssä on, että saadaan hevonen itse haluamaan työskennellä kanssamme. Peruspilarit, josta kaikki rakentuu, ovat kunnioitus, kommunikointi ja luottamus, joiden avulla voimme rakentaa yhteyden ja ystävyyden. Mielestäni ei ole niin olennaista, mitä hevosen kanssa tehdään, vaan miten se tehdään. Tavoitteeni on auttaa ihmisiä löytämään toimiva yhteistyö ja yhteys hevosen kanssa - lajista riippumatta.

Timing ja feel, release ja relief; perusta kaikelle työskentelylle, vähemmän on enemmän. Painetta voi lisätä, jos asia ja ajoitus sitä vaatii, kun on reilu. Kaikessa tekemisessä kantavana voimana on ajatus “it’s not a big deal”. Jos joku ei asia onnistu, ota tauko ja mieti. Aina voi kokeilla uudestaan ja huomenna on uusi päivä, ei se ole niin vakavaa. Jos tilanne hevosen kanssa menee huonommaksi eikä paremmaksi, on aika katsoa peiliin.

Minulle hevosten kanssa työskentely on rajoja ja rakkautta, se on oikeastaan hyvin yksinkertaista. Se ei aina silti ole helppoa, tai tunnu kivalta. Rajat ovat hevosen kanssa työskentelyssä erittäin tärkeät ja yhteistyön pitää olla turvallista. Muistan hyvin vielä sen ajan, kun aina oli varpaat mustana, kunnes vihdoin opin pitämään omat rajani. Se oli käsittämättömän hankalaa kunnes siitä tuli käsittämättömän yksinkertaista.

Työni valmentajana

”Haluan elää ja tehdä täydestä sydämestäni koko kapasiteetillani ne hetket, kun kohtaan asiakkaitani.”

Tärkeimpiä arvoja työssäni on, että kaikilla meille tulevilla tai asuvilla ihmisillä ja eläimillä olisi täällä hyvä ja turvallinen olla. Toivon, että heillä olisi tunne, että heidät nähdään, kuullaan ja kohdataan yksilöinä. Juurela on paikka, jossa saa kasvattaa turvallisesti juuret. Eläimille tarjotaan mahdollisimman lajityypillinen, turvallinen ja rakastava koti.

Hevosen kanssa toimiminen on ilon, surun, onnistumisen ja epäonnistumisen hetkiä vuorotellen. Kaikki tunteet ovat sallittuja, kaikille niille on oma aika ja paikka. Hevosten kanssa me ihmiset opimme läsnäoloa ja tunnistamaan tunteitamme. Asioita, joista jokainen hyötyy omassa elämässään.

“Palkitsevinta on kun päästään pintaa syvemmälle, kun näen että joku oivaltaa jotakin. Koskettavinta on kun hetken kaksi on yksi.”

Minua myös kiinnostaa, mitä ihmisen sisällä tapahtuu. Hevonen on erinomainen apulainen kertomaan siitä ja työstämään sisältä paljastuvaa. Monesti hevoset kertovat niin paljon enemmän kuin mitä ymmärrän pelkästään ihmisen käytöksestä ja sanoista. Pyrin rakentamaan tunnille vuorovaikutuksen perusteella sopivan hevosen ja haastetason. Myötätunto, ilo sekä lempeät, mutta vahvat rajat ovat minusta peruspilarit turvalliselle ja kehittävälle vuorovaikutukselle.

Esittelyssä Lupu

Kasvoin tietotekniikan pariin harrastusten, opiskelun ja työn puitteissa. Vaikka nautin työstäni ja tietotekniikan parissa puuhaamisesta vapaa-aikanakin, jokin kutsui etsimään elämääni muutakin sisältöä.

Kavioliitto

Lähdin 2011 reppureissuun Australiaan, jossa päädyin vapaaehtoistöihin Animal Rescue -tilalle. Saavuin avustamaan ratsastuskentän rakentamisessa, ja rakentamisen lomassa tilan isäntä kertoi innokkaana hevosten psykologiasta, yleisistä ongelmista ja työkaluista ongelmien ratkaisemiseksi. Kentän valmistuttua jäinkin tilalle hevosten käsittelijäksi koko viisumin sallimaksi 6kk ajaksi. Rescue -toiminnassa tarve käsittelylle ja kotiuttamiselle on suuri, joten ehdin tuona aikana harjoitella kymmenien hevosten kanssa.

Suomeen palattuani päädyin hevosten käsittelijäksi anjalalaiselle hevostilalle, josta matkaani liittoutui Fanny, tuo täydellinen yhdistelmä suomalaista sisua ja arabialaista temperamenttia. Fannyn kanssa löysimme Revonlahdelle, jossa tutustuimme Johannaan ja aloimme ajan mittaan etsiä yhdessä omaa hevostilaa.

Tekniikka elämän tukena

Vuosien tauon jälkeen alkoi kiinnostus tekniikkaan jälleen nousta pintaan. Palasin alalle ja harrasteprojektien pariin, mutta enää ei kiinnostanut tekniikka itseisarvonaan, vaan tekniikka elämän tukena. Nykyiset projektini toteuttavat harrasteinnon lisäksi pyrkimystä kehittää arkea sujuvammaksi, kuten LoRa -radioihin perustuva maatilaverkkomme, jolla tilan useita sähköpaimenia voi ohjata matkapuhelimella sijainnista riippumatta. Lisäksi tekeillä on hevosten ruokinta-automaatti, joka antaa heinät ajastetusti tiputtamalla saranoituja hyllyjä ruokintaohjelman mukaan. Molemmat esimerkit perustuvat kotitekoiseen elektroniikkaan ja ohjelmistoon.

“Näkökyvyn” kehittäminen

Jokainen meistä huomaa vain pienen murto-osan kaikesta aistimastamme. Se, millaiseksi huomiomme on kehittynyt, määrittelee millaisessa maailmassa elämme. Jos keskityn vain asioihin joita pitää korjata, en näe asioita, jotka ovat hyvin.

Huomasin sokeutuneeni näkemykseen, että järjellä olisi ratkaisu kaikkeen, joten aloin laajentamaan harrastuksia, joihin järjellinen ratkaisumalli ei sovellu: kuvaaminen, piirtäminen ja musiikin tekeminen.

“Teoriassa käytäntö ja teoria on sama asia, mutta käytännössä ei.”